Miltä tuntuu lähteä mukaan yrityksiin, jotka lähes väistämättä kaatuvat? Sijoittaja ja sarjayrittäjä Mika Marjalaakso tietää kokemuksesta. Hän on ollut mukana rakentamassa teknologiayrityksiä lähes 20 vuoden ajan.

– Siedän kohtuullisen hyvin epävarmuutta ja rakastan uusien juttujen tekemistä. Voin auttaa tiimiä jäsentämään, mikä markkina on ja miten tuotetta pitäisi muovata. En voisi kuvitella tylsempää asiaa kuin vakiintunut firma, Marjalaakso sanoo.

Hän on sijoitusyhtiö Oak Venturesin perustaja, ja on tällä hetkellä mukana noin kymmenessä yrityksessä. Marjalaaksoa kiinnostavat uutta teknologiaa ja ohjelmistoa tuotevetoisesti kehittävät yhtiöt. Hänen mukaansa niihin liittyy kiinteästi äärimmäisen korkea riski.

– Yhtiöissäni on yleensä iso teknologiariski ja kohtuullinen markkinariski. Suurimmalle osalle konkurssi on jo lähtökohtaisesti todennäköinen lopputulema.

Marjalaakso sanoo, ettei sinällään nauti korkeasta riskistä.

– Mitä suurempi mahdollisuus, sitä suurempi riski. Jos yrittää rajata riskiä, pienentää samalla mahdollisuutta, hän pohtii.

Marjalaakso lähtee yleensä mukaan aikaisessa vaiheessa ja pienellä sijoituksella. Hän ei ole vain sijoittaja, vaan ottaa usein isohkon operatiivisen roolin yrityksessä. Marjalaakso kuvailee rooliaan poikkeuksellisen aktiiviseksi hallituksen puheenjohtajaksi.

Tuki puhtaalle suoritukselle

Marjalaakso on tehnyt sijoittajana useita konkursseja. Hän on monesti hallituksen puheenjohtajana mukana loppuun asti.

Marjalaakso sanoo, etteivät konkurssit iske häneen samalla tavalla kuin yrittäjään, mutta koskettavat silti syvältä, koska firmojen eteen on tehty paljon työtä.

– Konkurssi ei pelota minua pätkääkään, eikä sinällään harmita henkisesti. Se on hyvin kliininen tapahtuma. Mutta vihaan häviämistä yli kaiken, joten en siinä mielessä ole konkurssin ystäväkään.

Marjalaaksoa harmittaa se, miten hidasta yrityksen alasajo on konkurssitilanteissa. Hän toivoisi, että yrittäjät pääsisivät jatkamaan puhtaalta pöydältä nopeammin.

Kun menestys jää aivan pienestä kiinni, on se vaikea paikka myös sijoittajalle.

– Kun yksi kauppa kaatui, otimme yhtiön perustajien kanssa Skype-puhelun. Emme kauhean paljon puhuneet mitään. Se oli aika erikoinen ja koskettavakin hetki. Kukaan ei nähnyt sen tulevan. Olimme jo valmiina kirjoittamaan paperit.

Marjalaakso ajattelee, että sijoittajalla on oikeus odottaa sijoituskohteeltaan ”vakavaa yritystä nousevalla performanssikäyrällä”, ei siis suinkaan varmaa menestystä. Jos yrittäjäporukka tekee onnistuneen, puhtaan suorituksen, muttei onnistu siitä huolimatta, ei se hänen mielestään ole virheen tekemistä. Riski ei vain ole tuottanut toivottua tulosta.

– Jos porukan suoritus- ja tahtotaso on ollut koko ajan korkealla, fiksut sijoittajat jatkavat introjen tekemistä ja tukemista, vaikka epäonnistuminen näyttää vääjäämättömältä. Silloin ollaan täysillä mukana eikä vetäydytä.

Intron tekeminen tarkoittaa, että sijoittaja esittelee lupaavalta vaikuttavan startupin toiselle sijoittajalle tai potentiaaliselle asiakasyritykselle.

”Startup on naparetki”

Marjalaakson mielestä on selvä, ettei kukaan halua pettää sijoittajan odotuksia tai esimerkiksi julkisuudessa ladattuja odotuksia. Häpeä epäonnistumisesta henkilöityy yleensä vahvasti toimitusjohtajaan. Tämä pitäisi muistaa, kun yritystä perustettaessa mietitään osakejakoa.

– Meni hyvin tai huonosti, toimitusjohtajalla on riski emotionaalisen taakan kantamisesta. Ei heille turhaan makseta tai anneta osakkeita, Marjalaakso huomauttaa.

Tästä päästään sarjayrittäjälle tärkeään aiheeseen. Hän on huolissaan etenkin nuorten ja aloittavien startup-yrittäjien jaksamisesta.

– Startup on nuorelle ja kokemattomammalle henkilölle naparetki, ääriolosuhteita. Moni menettää siinä työkykynsä. Siitä ei puhuta riittävästi.

– Ensimmäisen startupin kohdalla ei voi olla täyttä ymmärrystä, miten voimakas emotionaalinen vuoristorata siihen liittyy. Siihen porukka on poikkeuksellisen huonosti valmistautunut. Yleistä ymmärrystä stressinhallinnasta pitäisi nostaa, Marjalaakso jatkaa.

Hänen kokemuksensa mukaan ongelma on niin iso, että lähes jokaisessa startupissa käydään todella lähellä uupumista. Marjalaakso tosin puhuu uupumisen sijaan mieluummin tasapainon säilyttämisestä. Se helposti unohtuu, kun tehdään kovaa ja täysillä.

– Kyse ei ole vain siitä, miten vältetään työuupumus. Omasta ja tiimin kunnosta, fyysisestä ja ennen kaikkea henkisestä, täytyy pitää huolta alusta lähtien ennakoivasti. Tiimin suoritustaso on silloin paljon parempi.

Marjalaakso myöntää, ettei ole ollut itsekään malliesimerkki varsinkaan aloittavana yrittäjänä. Jaksamista parantaviksi keinoiksi hän näkee esimerkiksi liikunnan ja riittävän loman.

Kun tasapaino on kohdallaan, mahtuu yrittäjyyden rinnalle muutakin elämää.

3 x Mika Marjalaakson opit

Virheet ovat iso mahdollisuus. ”Enkelisijoittaja Esther Dysonilla on slogan ”Always make new mistakes”. Virheet ovat aina iso mahdollisuus. Ne ovat olennainen osa oppimista. Yksi voittavien tiimien ominaispiirre on, että ne oppivat nopeammin kuin häviävät tiimit. Eli ne oppivat tekemällä virheitä. Jos virhe määritellään huonoksi asiaksi, se on sama kuin määriteltäisiin, ettei saa oppia.”

Vahva tiimi. ”Tiimin merkitystä korostetaan paljon startup-piireissä. Hyvä tiimi on mahdollistaja. Ilman sitä ei voi pärjätä missään olosuhteissa. On kuitenkin muistettava, että jos markkina on huono, loistavakaan tiimi ei saa yritystä menestymään.”

Stressinhallinta. ”Varsinkaan nuoret yrittäjät eivät ehkä tajua, miten helposti voivat uuvuttaa itsensä. Startup-yrittäjyys on intensiivistä hommaa, johon liittyy paljon paineita. Emotionaalista vuoristorahaa jaksaa vain, kun on hyvässä kunnossa fyysisesti ja psyykkisesti.”

Lue lisää uutisia >

banner