Pienelle paikkakunnalle kyläkauppa on usein elinehto, josta ei hevillä luovuta. Niin on myös  asukasluvultaan Suomen toiseksi pienimmässä kunnassa, Ahvenanmaan ulkosaaristossa sijaitsevassa Kökarissa.

Paikkakunnalla iloittiin, kun lohjalainen Raimo Virta saapui vaimonsa Terhi Virran kanssa kauppiaaksi. Heidän pyörittämänsä Kökar Skärgårdsbutik avasi ovensa juhannusaattona. Siitä saakka kauppiailla on pitänyt kiirettä.

– Avasimme kaupan vähän keskeneräisenä. Tavaraa puuttui hirveästi, ja sesonki alkoi heti. Alku oli raskas, mutta kesä ylitti kuitenkin sekä laskelmat että odotukset, sillä alun ongelmat ratkesivat pian, Raimo Virta kertoo.

Maaseutu autioituu ja kyläkauppojen määrä vähenee usealla kymmenellä vuosittain. Vuonna 2017 Suomessa oli jäljellä noin 240 perinteistä kyläkauppaa, kun niitä oli kymmenen vuotta aiemmin vielä yli 500.

Kökarissa kilpailua ei juuri ole, sillä noin 240 asukkaan paikkakunnalla toimii Kökarbutikenin lisäksi vain pari kesäsesongin aikaan auki olevaa kioskia.

Elämä saaristossa on muutenkin sesonkipainotteista.

– Kesäaikaan asiakkaita on saattanut olla parisataa päivässä. Nyt syksyn tullen hiljenee ja lähes kaikki palvelut menevät kiinni. Asiakasmäärä saattaa tippua vain kymmenekseen ruuhkaisimmista kesäpäivistä.

Paljon opeteltavaa

Virta toimi aiemmin vuosien ajan K-kauppiaana sekä pääkaupunkiseudulla että Lohjalla.

Kökariin pariskunta päätyi netti-ilmoituksen perusteella. Pikkupaikkakunta ei ollut heille ennestään tuttu, vaikka he olivatkin viettäneet paljon aikaa Ahvenanmaalla.

– Viime talvella Terhi huomasi netissä ilmoitukseen, jossa tänne etsittiin kaupan vetäjää. Katsoimme kartasta, missä Kökar sijaitsee, tulimme katsomaan paikkoja ja ihastuimme, Raimo Virta kertoo.

Raimo ja Terhi Virta
Raimo ja Terhi Virta

Saaristoon muuttaminen oli ollut pariskunnan suunnitelmissa jo pitkään. Hetki lähdölle oli sopiva. Terhi Virta oli parhaillaan kotiäitinä ja Raimo Virta työskenteli K-kaupan leivissä Helsingissä. Omaa kauppiasuraa oli ikävä.

Kökar Skärgårdsbutiken on itsenäinen kyläkauppa, joten entisillä K-kauppiailla oli paljon opeteltavaa. Ketjulta saatu tukiverkko puuttui, eikä kaupan avaamista varten ollut tarjolla valmista rahoituspakettia, omavalvontasuunnitelmaa tai tuotevalikoimaluetteloa.

– Meidän on täytynyt opetella tasapainoilemaan sopivan hintatason ja sopivan katteen kanssa. Ketjuun kuulumaton liike maksaa myös isompia ostohintoja, ja voi ja joutuukin usein maksamaan takuu- tai panttirahan tavarantoimittajalle tavaraluoton vakuudeksi, Virta kertoo.

Logistiikka yllätti

Saaristolaiselämä on tuonut muitakin yllätyksiä. Virran mukaan esimerkiksi logistiikka on eronnut siitä, mihin pariskunta oli tottunut.

– Huomasimme pian, että kuormia tulee harvakseltaan ja voi olla, että ne jäävät kokonaan tulematta tai saapuvat parin päivän viiveellä. Opimme nopeasti, että tilanteesta selviää, kun pitää hieman normaalia isompaa varastoa.

Iso osa kaupan tuotteista on paikallista lähiruokaa. Tuotevalikoima on kuitenkin hieman erilainen kuin isoissa kaupungeissa. Pariskunta on havainnut, että Kökarissa kaupaksi menee selvästi enemmän punaista maitoa, kermaa, voita ja jopa punaista viiliä.

– Toisaalta olemme rohkeasti kokeilleet myös erilaisten kaura- ja soijapohjaisten tuotteiden myyntiä, ja nekin menevät hyvin kaupaksi.

Pitkiä päiviä

Suurin osa kaupan asiakkaista on paikkakuntalaisia. Kökarista on kahden ja puolen tunnin venematka seuraaville kaupoille. Ilman kyläkauppaa ruokaostoksille lähtö on voinut viedä koko päivän.

Uudet kauppiaat saavat positiivista palautetta päivittäin.

– Tänne on ollut hienoa tulla, sillä vaikka muualla kyläkauppoja ehkä suljetaan, Kökarissa vallitsee eräänlainen positiivinen pöhinä, ja täällä on vielä sellainen vanhanajan kyläyhteisön yhteisöllisyys, josta on ollut valtavasti apua.

Kieliongelmiinkaan Virrat eivät ole törmänneet.

– Pelkäsin ennakkoon, miten pärjäämme, mutta kouluruotsi on riittänyt oikein hyvin kaupan pyörittämiseen.

Kesällä Virrat pitivät kyläkauppaa auki pidennetyillä aukioloajoilla ja heillä oli kaksi kesäapulaista. Muuten he pyörittävät kauppaa pitkälti kahdestaan. Kaupan entiset työntekijät ovat tarjonneet paljon hyviä neuvoja.

– Työvoimaa on ollut tosi helppo saada. Saimme heti alussa useita yhteydenottoja ihmisiltä, jotka lupautuivat tulemaan töihin, jos lisäkäsiä tarvitaan.

Luottamuksen arvoinen

Raimo Virran mukaan tavoitteena on moderni kyläkauppa ”saaristolaistwistillä”. Suunnitelmissa on kasvattaa ainakin paikallisten matkamuistojen myyntiä, ja syksyllä kyläkaupan kulmaan aukeaa pieni kahvio.

Lisäksi pariskunta suunnittelee pienraudan ja kodintarvikkeiden myymistä, ja Alkon tilauspistekin on tulossa myöhemmin.

– Ensisijaisesti keskitymme siihen, että saarella asuvat saavat ruokaa. Saarelaisten luottamus täytyy saada ensin. Jos he eivät käytä kauppaa, meillä on aika nopeasti isoja ongelmia, Virta sanoo.

3 x Kauppiaaksi pikkupaikkakunnalle

Pidä korvat auki. Pienellä paikkakunnalla on hyvä olla kuulolla koko ajan. Raimo Virta vinkkaa, että asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa keskustelu on ensisijaisen tärkeää. Asiakkailta kannattaa kysyä rohkeasti, mitä he haluavat, sillä oikeat tuotteet takaavat hyvän myynnin.

Pidä hintataso kurissa. Pieni kyläkauppa joutuu usein pyytämään tuotteistaan isoja marketteja isompia hintoja, jotta kaupanteko kannattaa. Virta huomauttaa, että hintataso täytyy silti osata pitää kurissa. Kahvipakettia ei voi myydä kahdeksalla eurolla, vaikka se näyttäisi paperilla kuinka hyvältä. Ketjuun kuulumattoman kyläkaupan yrittäjän pitää oppia tasapainoilemaan sopivan hintatason ja sopivan katteen kanssa.

Panosta valikoimaan. Virta kehottaa pohtimaan, mikä on paikkakunnan oma juttu. Jos paikalliset tuotteet nauttivat isoa arvostusta, niitä kannattaa ehdottomasti pitää hyllyssä. Siksi Kökarbutikenissakin on myynnissä iso liuta paikallisia, ahvenanmaalaisia tuotteita.

Lue lisää uutisia >

banner