Olen ollut yrittäjä viimeiset viisi vuotta, mutta nyt olen myös palkkatöissä. Aloitin jokunen kuukausi sitten työt kiinteistöalan startupissa Kodit.io:ssa. Kun mahdollisuus tuli vastaan, totesin, että tämähän on siisti projekti.

Palkkatöihin lähtö ei ollut ollenkaan vaikea päätös, päinvastoin. Tiesin, että minulla on paljon annettavaa ja opittavaa. Omien yritysteni hommat rullaavat ilman välitöntä panostustani eli hyvä tiimi hoitaa operatiivisen puolen. Niin on ollut jo pidempään, melkein kaksi vuotta. Olen käytännössä ollut taustalla ja vienyt kaikkia muita projekteja eteenpäin.

Näin työpaikan samalla vähän kuin oppikouluna. Pääsen kokeilemaan uusia juttuja jo kokemusta kerryttäneiden yrittäjien kanssa, ja koko firma on täynnä yrittäjähenkistä porukkaa. Varsinkin yrityksen kansainvälisyys ja kasvuhakuisuus kiinnostivat. Oman osaamiseni kehittäminen hyödyntää pidemmän päälle myös omia firmojani.

Tämä ei ole lopullinen valinta. Monesti kun ihmiset perustavat yrityksen tai puhutaan yrityksistä, se on kuin otettaisiin tatuointi otsaan. Se on vähän hassua. Palkkatöihin meno ei tarkoita, etteikö voisi olla samalla tai myöhemmin taas yrittäjä. Käytännössä moni yrittäjä tekee – jos ei muuta – niin ainakin hallitustyötä jossain muussa firmassa. Kivojen projektien kanssa on kiva työskennellä. Ei ole väliä, ovatko ne omia, kavereiden, onko keikkahommissa vai töissä yrityksessä.

Varsinkin jos puhutaan alasta, jossa omalla osaamisella on iso merkitys, en näe suurta eroa siinä, myykö osaamista palveluna vai meneekö itse palkattuna firmaan. Palkallisena olo tuo tietysti tilanteeseen enemmän molemminpuolista sitoutumista tiettyihin ehtoihin.

Kannustaisin suhtautumaan avoimesti kaikkiin vaihtoehtoihin ja kuulostelemaan, millaisia mahdollisuuksia tarjoutuu. Välillä voi lähteä vaikka opiskelemaan, sitten palata taas yrittäjäksi. Kaikkein eniten kehittyy, kun lähtee mukaan uusiin kuvioihin. Paljon tietysti riippuu siitä, mikä oman yrityksen tilanne on – pystyykö hyppäämään muuhun mukaan.

Ei kukaan tiedä, onko omaa yritystä viiden tai kymmenen vuoden päästä. Tai onko silloin edelleen samassa duunissa. Haluan ainakin itse tehdä sellaisia duuneja ja projekteja, joista pidän, on se missä roolissa tahansa. Kannattaa tehdä sitä, mikä tuntuu juuri tällä hetkellä hyvältä ja oman tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta mieleiseltä.

Valintoja on turha miettiä liian lopullisina päätöksinä. Mikään ei ole ikuista.

Kirjoittaja Riku Korhonen on kiinteistöalan startupin Kodit:ion kiinteistökehityspäällikkö sekä RikuCo Oy:n ja MTRJ Palvelut Oy:n perustaja ja osakas.

Lue lisää uutisia >

banner