Työvoimapula on iso ongelma LVI-alalla ja rakennusalalla laajemminkin. Ammattitaitoista, itsenäiseen työhön pystyvää asentajaa on tällä hetkellä vaikea löytää. Tilanne on pahentunut parin viime vuoden aikana, kun rakentamisen kasvuvauhti on ollut kova.

Olen päättänyt, että jos haussa ei tule tarjolle hyvää kaveria, olen mieluummin palkkaamatta kuin palkkaan huonon. Vaikka olisi hinku kasvaa, uskon, että se kannattaa tehdä nyt maltilla. En ole myöskään rekrytoinut viime vuosina montaa työntekijää kerralla, koska silloin riskit olisivat heti suuremmat.

Näin yrittäjän näkökulmasta rekrytoimiseen liittyy sellainenkin haaste kuin koeaika. Keskustelin aiheesta äskettäin monen kollegan kanssa yrittäjäpäivillä. Vaikka hallitus pidensi koeajan enimmäispituuden kuuteen kuukauteen, alamme yleissitova työehtosopimus rajoittaa sen yhä kolmeen kuukauteen.

Kolmessa kuukaudessa on todella vaikea saada kokonaiskuvaa työntekijästä, onko hänestä hommaan vai ei – varsinkin, kun hän on työmaalla työnantajan silmien ulottumattomissa. Työkavereilla on sen verran solidaarisuutta, ettei heiltä ehkä saa rehellistä palautetta. Näkisin mielelläni kuuden kuukauden koeajan valtakunnallisesti ainakin tällaisilla aloilla, joissa työnantaja ja työntekijät eivät välttämättä ole samassa osoitteessa päivittäin.

Meille on otettu työntekijöitä oppisopimuksella ja olemme palkanneet vastavalmistuneita. Heitä voi kuitenkin ottaa joukkoon vain tietyn määrän. He tarvitsevat vanhemman asentajan opettajakseen, ja menee vielä vuosia ennen kuin heidät voi laittaa tekemään hommia yksin. Jos viittä asentajaa kohti on kymmenen nuorta, yhtälö ei toimi.

Sekin mietityttää, millaisin taidoin nuoret tulevat työelämään. Jo vuosi pari on puhuttu siitä, että yrityksille siirretään lisää vastuuta kouluttamisesta. Kun työssäoppijat ottavat itse meihin yhteyttä ja sopivat harjoittelusta, emme tiedä, pitäisikö heille opettaa jotain tiettyjä hommia vai kulkevatko he vain mukana. Yrityksiin päin tarvittaisiin jo nyt enemmän tietoa siitä, mitä meiltä odotetaan. Työpaikkojen ja koulujen välistä yhteistyötä täytyy lisätä tulevaisuudessa merkittävästi, jotta kaikki hyötyvät.

Työvoimapula on ongelma, johon ei vastata hetkessä. Jatkon kannalta pitäisi miettiä, ettei koulujen aloituspaikkoja ajettaisi heti alas vaikka rakentamisessa tulisi hiljaisempiakin vuosia. Vaikka rakentaminen menee sykleissä, tekeminen ei lopu. Korjausvelkaa on niin paljon, että töitä on tiedossa vuosikymmeniksi.

Kirjoittaja Mika Nikula on Maskun Talotekniikkatiimin yrittäjä.

Lue lisää uutisia >

banner