Kun valmistuin 80-luvulla kauppakorkeakoulusta, ei kukaan halunnut yrittäjäksi. Nykyisin yrittäminen on arvostettua, haluttua ja vetovoimaista. Omistajuus ei kuitenkaan ole edelleenkään arvossaan, vaan suorastaan halveksittua.

Mikä ero sitten on omistajalla ja yrittäjällä? Yrittäjä tietenkin omistaa yrityksensä, mutta omistajuus on enemmän kuin työskentelyä kädet savessa menestyksen eteen. Omistaja huolehtii omistuksestaan niin hyvin kuin mahdollista, jotta saisi siitä taloudellista hyötyä myös jatkossa. Hän päättää yrityksen tulevaisuuden suunnan, rahoittaa kasvun ja kantaa riskin.

Hyvä omistajuus voi olla vaikkapa aktiivista hallitustyötä tai uusien mahdollisuuksien ja pääoman tarjoamista yrityksen kasvattamiseksi. Omistajia motivoi myös vastuuntunto, sillä pitkän tähtäimen menestys edellyttää toimimista sidosryhmien edun mukaisesti.

Koska meillä on sodittu, ollut sotakorvauksia ja korkea verotus, ei Suomeen ole kertynyt pääomia eivätkä suomalaiset ole vielä tottuneet omistamaan juuri muuta kuin asuntonsa. Ruotsissa omistajuuden kulttuuri ja osakesäästäminen ovat arkipäivää.

Ensimmäistä kertaa suomalaisessa työelämässä ovat sukupolvet, joilla on säästämällä, sijoittamalla tai perimällä ollut mahdollisuus kerätä enemmän varallisuutta. Tilanne toivottavasti muuttaa asennetta omistajuuteen, mutta tekemistä riittää.

Vaikka jäin perheyrityksemme operatiivisista johtotehtävistä pois jo kymmenisen vuotta sitten, olen vasta nyt alkanut ymmärtää, mitä omistaminen todella tarkoittaa.

Omistajuuden merkitys valkeni, kun olin puheenjohtajana työryhmässä, joka laati EK:n suomalaisen omistajuuden toimintaohjelman 2017. Prosessin ansiosta huomasin, miten arvokas ja tärkeä omistajan rooli on.

Pohjimmiltaan suomalainen omistajuus kantaa koko maata, sillä yritysten tarjoamalla työllä sekä verotuloilla rahoitetaan koko hyvinvointiyhteiskunta.

Olen itse kasvollinen omistaja, perheyrittäjä ja harrastan osakesäätämistä. Mutta Suomi tarvitsee niin instituutiosijoittajia, pääomasijoittajia kuin bisnesenkeleitä. Kotimaisella ja ulkomaisella omistajalla on paikkansa. Kotimainen omistus tuo investointeja, työtä ja verotuloja herkemmin juuri Suomeen.

Mielestäni kaikkia munia ei tulisi laittaa yhteen koriin. On tyypillistä, että yrittäjä pistää kaiken kiinni yritykseensä. Yrittäjä voi tässä tilanteessa jäädä tyhjän päälle.

Aloin rakentaa toista tukijalkaa itselleni osakesäästämisellä jo nuorena. Vuosikymmenten mittaan muutaman euron päiväsijoituksella voi turvata yllättäviä menoja tai kerryttää eläketurvaa.

Kirjoittaja Kari Jussi Aho on Rukakeskuksen ja Pyhätunturin hallituksen puheenjohtaja. Hän on omistajana Rukakeskus Oy:ssä ja Aho Group Oy:ssä.

Lue lisää uutisia >

banner banner