Kolme vuotta sitten minusta tuntui siltä, että aika loppuu kesken. Sitä riitti ainoastaan työlle. Yritin hoitaa kaikki yritykseni paperityöt ja tehdä samalla tuottavaa työtä. Pikkuhiljaa kiteytyi ajatus, että tarvitsen jonkun avuksi.

Olen kasvanut työmiehestä toimitusjohtajaksi. Kerroin jo aiemmin siitä, miten poltin itseni loppuun kymmenen vuotta sitten. En halunnut päätyä uudelleen samaan.

Vaimoni Hanna rupesi auttamaan siellä sun täällä. Hän aloitti osa-aikaisena ja jatkoi vielä omassa työssään hoitoalalla. Puoli vuotta katsottiin tilannetta ja laskettiin, kuinka paljon paperitöitä on tekemättä. Lopulta hän irtisanoutui ja tuli kokonaan minulle töihin.

Sovimme heti selkeät rajat, kuka hoitaa ja mitä. Puolisoni huolehtii paperiasioista ja HR:stä, minä taas yrityksen kehittämisestä ja kenttätyöstä. Yrityksen tehokkuus parani, kun laskutuksen viive loppui kokonaan. Myös henkilöstön tyytyväisyys nousi, kun minun ja heidän väliinsä löytyi ikään kuin väliporras, joka ottaa heidät vielä paremmin huomioon.

Myönnän: alkuun minua huolestutti. Pelotti se, ettei itse vedäkään kaikkia naruja. Varsinkin kun on perustanut yrityksen itse, on vahva mielipide siitä, mitä se on ja miten se toimii. Yritys on hyvin pitkälti kuin oma lapsi ja sitä yrittää suojella kaikin tavoin.

Olisi ollut liian iso hyppy palkata tehtävään joku ulkopuolinen. Puoliso oli jo nähnyt vierestä, millaista yrityksen pyörittäminen on. Häntä parempaa luottopelaajaa ei voi olla vierellä. Kaikista asioista voi puhua täysin avoimesti ja vielä uskoen siihen, etteivät ne lähde leviämään.

Yllätyksenä tuli se, että yrittäjän puolisolla on heikennetyt etuudet esimerkiksi työttömyysturvan osalta. En näe sitä kovin radikaalina riskinä mutta tuntuuhan se periaatteellisesti typerältä. On vaikea ymmärtää, miksi niin on.

Kerran kysyin vaimoltani, haluaako hän siivun yrityksestä mutta hän sanoi, että on ennemmin työntekijä. Ajattelen silti usein, että olemme tässä yhdessä. Hanna on tuonut turvaa ja pohjaa, että yrityksen paperit ovat aina kunnossa. Itsellä palo on ollut enemmän yrittämiseen ja varsinaisen työn tekemiseen.

Joskus olen sitä mieltä, ettei yritystä enää olisi, ellei puolisoni olisi tullut töihin. Väitän, että puolet viime vuosien liikevaihdon kasvusta on tullut sitä kautta, kun vieressä on henkilö, johon voin luottaa ja jolta voi varmistaa mielipiteitä. Ja mikä parasta, yrityksen tuloskin on parantunut.

Ei ole itsestäänselvyys, että puoliso luopuu omasta työstään, jotta minulla olisi enemmän aikaa ja jotta sitä jäisi enemmän myös yhdessäoloon. Se on suorastaan kunnianosoitus. Meille ratkaisu on ollut oikea.

Kirjoittaja Ville Sainio on maanrakennusliike VJ Maa-aines Oy:n omistaja.

Lue lisää uutisia >

banner