Yrittäjyyteen liittyy aina riskejä, mutta riski on minulle vähän vieras sana. Kun mietin riskiä, samalla tulee mieleen onnistumisesta luopuminen. Ne ovat vähän kuin vastavoimat – joko onnistut tai otat riskiä. Riski kuulostaa vaaralliselta, kuin olisi jo valmiiksi varautunut epäonnistumaan.

Fysioterapia- ja liikunta-alalla isoimpia riskejä ovat mielestäni tiloihin liittyvät investoinnit ja rekrytoinnit. Olen tehnyt myös vääriä rekrytointeja, kun en ole luottanut intuitiooni.

En näe uusien laitteiden hankkimista samalla tavalla riskinä. Olemme henkilökuntani kanssa kovia kokeilemaan uusia asioita: konseptia, tekniikkaa tai laitetta. Jos se on jotain, mitä kenelläkään Suomessa ei vielä ole ollut, kokeilemme sitä varmasti. Asiakkaille pitää tarjota uusia asioita. Henkilökunta taas pysyy työvireessä, kun heillä on aina uutta opittavaa.

Olen oppinut vanhemmiten, että riskinottokyky liittyy minulla siihen, että kehtaan jarruttaa innostuksen edessä. Ennen otin meille jonkin jutun, mistä itse innostuin hulluna eikä kukaan muu sitten innostunutkaan. Enää en kokeile suin päin.

Jos yksinäni innostun jostain enkä saa myytyä ideaa henkilökunnalle, se on kuin kivirekeä vetäisi. Nykyään kysyn, onko ideassa tolkkua. Tunnen työntekijäni, joten tiedän, ketkä sanovat ”ei”. He ovat järjen ääniä. Toisaalta tiedän, ketkä innostuvat kanssani yhtä aikaa. Heidät otan vierelleni, jos ideaa lähdetään toteuttamaan.

Olen nähnyt monta kertaa, ettei ideasta tullutkaan mitään. Harkintaa olen oppinut kantapään kautta. Nykyään kysyn itseltäni kaikessa, mikä on kamalinta, mitä tässä voi tapahtua? Voiko joku kuolla? Vai onko kyse vain siitä, että minua jotenkin hävettää, jos tämä menee pieleen? Monesti en keksi vastausta.

Se on toki arvioitava, onko yrityksellä taloudellisesti varaa ottaa riski. Koska se on maksanut itsensä takaisin ja paljonko töitä sen eteen pitää tehdä? Jos ideaan on varaa eikä siihen liity suuria uhkapilviä, niin miksei?

Riskin suojaaminen on hyvä muistaa. Mitä tapahtuu, jos minua ei enää ole? En voi olla yksin innostunut jostain asiasta – jonkun on pystyttävä ottamaan siitä koppi, jos minulle käy jotain. Katson aina, että homma toimii nimenomaan ilman minua.

Kirjoittaja Minna Penttilä on forssalaisen Kutomon Fysioterapian ja Liikuntakeskuksen yrittäjä. Hän on toiminut alalla 25 vuotta.

Lue lisää uutisia >

banner

Liity Klubiin!

Liity Y-Studion Klubiin ja pääset yrittäjien sisäpiiriin. Saat täysin ilmaiseksi rahanarvoisia hyötyjä, jotka auttavat sinua kehittymään yrittäjänä.

Pssst...!

Täytäthän loputkin tietosi, niin voimme palvella sinua paremmin sekä tarjota sinulle parempaa sisältoä.