Minustako yrittäjä?

Kannattaako perheen kanssa yrittää? Äiti ja tytär ottivat riskin
Susanna ja Sonja Widlundista tuli yhtiökumppaneita vuonna 2018.

Kannattaako perheen kanssa yrittää? Äiti ja tytär ottivat riskin

Tammisaarelaisen Sonjan Herkun yrittäjät tietävät, että yrityksen pyörittäminen on mahdollista ilman riitoja. Välillä pelkkä katse kertoo riittävästi.

|

Yrittäminen oman perheenjäsenen kanssa ei luonnistu läheskään kaikilta. Sonja ja Susanna Widlund ovat kuitenkin toista maata. 

Äiti ja tytär perustivat vuonna 2018 pikkuputiikin Sonjan Herkun Tammisaareen, joka kukoistaa kesäisin. 

Heillä on yksi Suomen noin 62 000 perheyrityksestä. Kotimaisista yrityksistä useampi kuin joka viides on perheyritys.

Widlundeilla yhteisen yrittäjyyden aloittamiseen vaikuttivat läheiset välit. Heillä on ollut aina lämmin suhde, sillä he ovat asuneet kahdestaan oikeastaan koko Sonjan lapsuus- ja nuoruusvuodet.

– Moni sanoo, että ystävien tai perheenjäsenten kanssa ei pitäisi ryhtyä yrittäjäksi tai yhtiökumppaniksi. Olen täysin toista mieltä. Äitini on samalla minun paras ystävä, Sonja sanoo. 

KUKA: SUSANNA, 55, JA SONJA WIDLUND, 24
KOTIPAIKKA: TAMMISAARI
TAVOITE YRITTÄJÄNÄ: LUODA YRITYS, JOKA LAAJENEE JA NOSTAA ARTESAANIRUOKAA PINNALLE.

Ehkäpä hyvät välit ovat sukujatkumoa, sillä Susanna kertoo itsellään olleen lämpimät välit myös omaan äitiinsä. 

Myös yrittäjyys ja kahvilatoiminta ovat verissä. Sonjan isoäidin äidinäiti piti Helsingissä hallimyymälää sata vuotta sitten, ja äiti Susannakin on ollut yrittäjä 90-luvulta saakka.

Myymäläkahvila perustettiin aputoiminimenä

Widlundeista tuli yhtiökumppaneita hieman sattuman kautta vuonna 2018. 

Sonja oli hankkinut kokin ja merkonomin koulutuksen ja päätynyt töihin Uuraisille. Äiti Susanna puolestaan oli ja on apteekkialalla, jossa hänellä on yhden naisen yritys. Hän kiinnostui artesaaniruuasta eräillä messuilla ja päätyi puolentoista vuoden artesaaniruokakoulutukseen Yrkeshögskolan Noviaan.

Tammisaari oli Helsingistä kotoisin olevien Widlundien mökkikaupunki. Susanna ehdotti, josko he perustaisivat sinne ruoka-artesaaniliikkeen. Sonja piti ajatusta ensin vitsinä mutta puoli vuotta myöhemmin kysyi, että ihanko totta?

Liike päätettiin perustaa Susannan jo omistaman yrityksen alle. Perhesiteet ovat sen verran vahvat, että osakassopimusta ei tehty. Asioista sovittiin suullisesti. 

Susanna luovutti osan osakkeistaan tyttärelle mutta piti itsellään määräenemmistön. 

Yhdessä he tekivät liiketoimintasuunnitelman ja hakivat tarvittavat luvat. Asioita helpotti se, että Sonja tuntee kokkina ravintolalainsäädäntöä. 

Työnjako joustaa

Artesaanimyymälän Sonjan Herkun hyllyt notkuvat pientuottajien taidonnäytteitä: villavaatteita, hilloja ja mehuja sekä itse leivottuja pullia ja leipiä.

Kesällä yritetään myydä koko vuoden edestä. Välillä molemmat naisista huhkivat liikkeessä niin, etteivät he edes muista puhuneensa toisilleen – usein riittää vilkaisu kertomaan, kumpi vastaanottaa ja palvelee asiakkaan. 

Illalla otetaan luuri käteen ja sovitaan seuraavan päivän asioista, kuten kumpi tulee töihin.

– Periaatteessa meillä on työnjako, että Sonja on täällä aina, kun taas minä hoitelen konttorityöt. Loppujen lopuksi huomaamme, että olemme taas täällä molemmat, äiti Susanna sanoo ja naurahtaa.  

Poikkeuksia ovat tietyt toripäivät. Sonja herää aamukolmelta leipomaan, myy tuotteet torilla ja palaa myymälään.

Susannan äänestä kuuluu, ettei hän ole kovin innoissaan torimyynnistä. Hän kuitenkin sanoo, että jos tytär kokee sen hyväksi, siitä vain.

Yhdistelmä kokemusta ja uusia ideoita

Vuoden kokemuksen jälkeen Susanna voi suositella kahden sukupolven osakkuutta. Vanhemmilla on hänen mukaansa kokemusta mutta myös tiettyä kaavoihin kangistumista.

– Sonja taas osaa nuorena katsoa asioita boksin ulkopuolta ja keksiä hulluja ideoita, Susanna kiittelee.

Hyvänä esimerkkinä hän pitää esimerkiksi tyttären ideoimia pullakorppuja ja vaniljakeksejä, joista on tullut suosittuja. 

Widlundit kertovat yhteen ääneen, etteivät kiistele koskaan, vaikka erimielisyyksiäkin voi olla.

He naureskelevat, ettei omena putoa kauas puusta. Molemmat kuulemma alkavat ”hösäämään” kiireessä, ja sekös ärsyttää kumpaakin.

– Kun tietää, että monta keskeneräistä asiaa pitäisi saada tehtyä, olisi keskityttävä vain yhden loppuun saattamiseen. Lisäksi me molemmat unohtelemme asioita, mutta ei kai sellaisesta voi suuttua, Susanna sanoo.

Ensimmäinen tilikausi lähenee loppuaan, ja kaksikkoa jännittää, mitä viivan alle jää. Kesä on tietenkin myös jatkossa tärkeintä sesonkia, mutta joulu toi myyntiin mukavan piristysruiskeen talven keskelle.

Ensimmäiseltä vuodelta äiti ja tytär eivät vielä odota voittoa mutta ovat ilokseen huomanneet, että turistien lisäksi tammisaarelaiset ovat alkaneet löytää liikkeen.

Haaveiletko yrittäjyydestä? – Kunnollinen markkinakartoitus maksaa itsensä takaisin ja tuo varmuutta tekemiseen

Markkinakartoituksen tekemiseen on rajattomat mahdollisuudet. Aluksi voi vaikka soittaa mahdolliset asiakkaat läpi, kirjoittaa henkilöstöpalvelu Linnanväen toimitusjohtaja Kari-Matti Markus.

Tunnettu talouden ennustaja ryhtyi yrittäjäksi – ”Haaveeni on ollut päästä työllistämään myös muita”

Palkkatyössä tehty havainto jalostui Juha Itkosen mielessä menestyksekkääksi yritysideaksi. Kulunut puoli vuotta yrittäjänä on ollut nousujohteista oppimiskäyrää.

Pakko muuttui mahdollisuudeksi – kolme irtisanottua työntekijää yhdisti voimansa ja alkunsa sai menestyvä yritys

Sopivan markkinaraon löytäminen oli Metsäpalvelu FourForestin yrittäjille helppoa. Päätös yrittäjäksi lähtemisestä vaati enemmän pohdintaa.

Mikä liiketoimintasuunnitelma? Ota nämä asiat huomioon

Liiketoimintasuunnitelma on ennen kaikkea työkalu yrittäjälle itselleen, ja siksi on olennaista olla realisti.

Missä on paras paikka yrittää?

Paras yrittäjyysilmapiiri ei synny aktiivisesti odottamalla. Tarvitaan tekoja, myös yrittäjältä, kirjoittaa Suomen Uusyrityskeskukset ry:n toimitusjohtaja Susanna Kallama.

Inkivääri juurtui Pohjois-Karjalaan – tuottaja voi sanella hinnan

Suomen ensimmäiset ja ainoat inkiväärinviljelijät Hanne ja Jukka Kinnunen saavat moninkertaisen voiton inkiväärikilosta, ja silti kauppa käy.

Anna apu köyhälle – aurinkolasit syntyvät Keniassa suomalaisesta koivusta

Kahdeksan suomalaisyrittäjää perusti Afrikkaan aurinkolaseja valmistavan verstaan. Shadeshares mielii globaaliksi brändiksi.

Eeva Laajoki rakastaa riskejä ja hulluja ideoita

Keltainen bussi kytkettiin ravintolaan, kun asiakaspaikat loppuivat. Hullu ajatus jalostui liikeideaksi ja lopulta hampurilaisketjuksi.

Tutkija teki ison uraloikan tofuyrittäjäksi – rutiinit vaihtuivat yllätyksiin

Ha Hoangin äidin huippuunsa hioma tofuresepti kannusti perustamaan oman yrityksen Mama Mem'sin.

Lataa lisää